Vettä ja lisää vettä...

Aamulla kymmenen maissa minua kyyditsevä perhe tuli hakemaan minua tulkkini kanssa ja lähdimme uima-altaalle. Ilma oli paahtavan kuuma, mutta vesi oli ihanan viileää. Allas sijaitsi erään seurakuntalaisen kesätalolla. Paikalla oli paljon ihmisiä ja meillä oli hauskaa.

Laitoin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan aurinkovoidetta. En ole koskaan sitä Suomessa käyttänyt enkä ole palanut. Mutta nyt kävi ensimmäistä kertaa elämäni aikana niin, että olin laittanut aurinkovoidetta ja paloin silti. En onneksi kovin pahasti. Olen vain vähän pinkki.

Uusi burro-kaverini

Loistava tulkkini ja minä 

Kaunis joki metsässä, jonne menimme käymään.

Lähdimme useista hoputus-yrityksistäni huolimatta vasta neljän aikoihin takaisin. Kun olimme matkalla alkoi sataa kaatamalla. Kadut tulvivat vettä niin paljon, että ne näyttivät joilta. Vesi aaltoili ja etenkin alamäkiä vesi virtasi kovalla vauhdilla kuin koskessa. Jouduimme ajamaan hyvin hitaasti, mikä stressasi, koska oli jo muutenkin kova kiire saarnaa valmistelemaan. Meidän piti heittää tulkkini, Marlene, kotiin ja tie sinne oli aikamoinen. Se oli ennemminkin polku ja veden kova virtaus oli siirrellyt kiviä tielle, mikä teki siitä vaikean ajaa ja epämukavan olla kyydissä. Kun lopulta pääsimme hotellilleni kello oli puoli kuusi ja minua tultaisiin hakemaan kokoukseen tunnin päästä. Enkä ollut käynyt saarnaa läpi vielä kertaakaan. Hyvin nopeasti luin ja muokkasin saarnan ja lähdin kokoukseen. Ei mielestäni mennyt yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä. Koska lauantain yksi saarna oli jäänyt välistä pidin ns. combo-saarnan. Kaksi tiivistettyä saarnaa yhdessä. Ensimmäisessä puhuin synnin alkuperästä ja toisessa Jeesuksen ristinkuolemasta ja sen merkityksestä meidän jokaisen elämässä. Share-him ihmisten joukossa on muutamat saaneet jonkinsortin pöpön. Toivotaan ja rukoillaan, että paranevat nopeasti ja etteivät muut enää sairastuisi.

Tässä jonkilainen kuva siitä minkälaisia tiet olivat. Ei läheskään pahimmasta päästä kylläkään.