Saavuin Soulin lentokentälle noin puolenpäivän aikoihin, eli Suomen aikaa kello 5 aamulla. Lentokoneessa en ollut saanut nukuttua ja olin aivan poikki. Dana tuli minua vastaan lentokentälle ja lähdimme yhdessä bussilla kohti hänen kotiaan. Matka kesti puolisentoista tuntia. Katselin tuhansia kerrostaloja ympärilläni ja kysyin Danalta mikä Soulin väkiluku on. Hän ei tiennyt, mutta katsoi netistä: 10 miljoonaa. Tajusin Soulin olevan suurin kapunki missä olen koskaan ollut. Suurempi kuin Pietari tai New York. Täällä jonkin paikan ajatellaan olevan melko lähellä jos sinne pääsee metrolla alle tunnissa.
 |
| Ystäväni Danan naapurusto. "Kerrostalo-metsä" |
Syötyäni perinteistä korealaista kotiruokaa lähdimme
ostoskeskukseen läheisen Lotte-tornin viereen. Lotte-tornissa on 123
kerrosta ja se on 555m korkea. Näen tornin huoneeni ikkunasta.
Paikallisten mukaan jos tornin huippua ei näy, on ulkona silloin paljon
pölyä ja täytyy laittaa naamarin. Pöly tulee kuulemma Kiinasta meren yli
ja aiheuttaa Soulissa asuville terveysongelmia. Minullekin laitettiin
naamari reppuun varmuuden vuoksi. Ihmeteltyäni tarpeeksi
ilmankostuttimien ja paperitarvikkeiden määrää lähdimme takaisin kotiin,
jossa vajosin sänkyyn ja nukuin seuraavat 13 tuntia.
 |
| Lotte-torni |
