Nuorten viikonloppu

Perjantaina lähdettiin Santanderin lähellä olevaan 'leirikeskukseen', jossa pidettiin Pohjois-Espanjan Adventisti-nuorten tapaaminen. Paikalla oli noin 80 ihmistä. Paikka oli mukava, Albergue Paradiso nimeltään, vaikka aluksi vähän pelotti, kun kerrottiin, että huoneissa ei ole lämmitystä eikä ole mahdollisuutta laittaa ruokia jääkaappiin. Lämmitys kuitenkin toimi ja lopulta huoneissa oli tukahduttavan kuuma. Alueella oli köysirata, pieni eläintila, monta mökkiä, ruokasali, koripallo/jalkapallokenttä, kuntosali, uima-allas (täynnä vihreää vettä. Ei ilmeisesti ole käytössä näin marraskuisin), karatestudio ja vaikka mitä. Ihan jänskä paikka. Vaikka eläinten olot olisivat jälleen kerran voineet olla huomattavasti paremmat. Come on Espanja...

Kaikki jotka yöpyivät viikonlopun saivat aamiaisen, päivälliset sai jos maksoi vähän ylimääräistä ja jos maksoi vähän enemmän ylimääräistä niin sai lounaatkin. Laura ja Oana eivät olleet ottaneet päivällistä, mutta minä olin, joten menin ruokasaliin yksin. Katsoin ympärilleni miettien (hitusen hermostuneena) mihin voisin mennä istumaan. Kukaan ihmisistä kenen kanssa eniten keskustelen ei ollut päivällisellä. Bilbaon kirkon nuoret onneksi heiluttavat minulle ja osoittavat paikkaa heidän kanssaan. Ihan hyvä, että en koko ajan vain voi seurata Lauraa ja Oanaa niin tulee muihinkin  kuin heidän kavereihinsa tutustuttua paremmin. 

Puhuja oli ilmeisesti hyvä, monet sanoivat tykänneensä, ja koska hän käytti diashowta saarnansa taustalla pystyin aika hyvin seuraamaan mistä hän puhui. Kävin lauantaina myös pisimmän tähänastisen keskusteluni espanjaksi. Kesti varmaan jo viitisen minuuttia, vaikka sisältö olikin aika perus: kuka olet? Mistä olet? Mitä teet, miksi ja kuinka kauan? Jes. Kiva oli huomata, että olen jotain oikeasti oppinutkin. Varsin yllättävää. Jännä kyllä huomata miten joitain ihmisiä ymmärrän ilman suurempia ongelmia, kun toisten kanssa olen koko ajan, että: qué? ja lopulta joku joutuu kääntämään. Bilbaon pastorin puheesta en esimerkiksi saa mitään selvää ikinä.

Launtai-iltana ei pöydässäni ollut ketään Bilbaon kirkosta, mutta minut kutsuttiin tuohon pöytään niin sinne sitten menin. Yksi ympärillä istuvista puhui hyvää englantia (plus neljää muuta kieltä sujuvasti, mitäää) ja hän oli ollut au pairina itävallassa viime kesänä, joten puhumista riitti. Jossain vaiheessa sitten pöydän Barakaldolaiset, jotka olin jo edellisessä nuorten tapaamisessa tavannut, päättivät, että minun pitää oppia espanjaa ja alkoivat puhumaan minulle espanjaksi. Päivällisellä lähti sähköt joten kymmeneltä alkava iltaohjelma myöhästyi tunnilla ja vihdoin alettuaan ohjelma tuntui superväsyneenä kestävän ikuisuuden. Jouduin puhumaan edessä ja meinasin juosta ulos kiljuen. Pisti miettimään, että miten ihmeessä mä saarnasin Meksikossa melkein 20 saarnaa. Onneksi tällä kertaa puhuin suomeksi ja kukaan ei ymmärtänyt mitä höpöä mä puhuin. 

Sunnuntaina aamiainen kuolettavan aikaisin 8.30 (juu tykkään nukkua) kuten lauantainakin. Sitten aamukokous, jonka jälkeen aktiviteetteja. Lasersotaa tai mitä lienee. Oli vähän hölmöä. Sen jälkeen kiipeiltiin vaijereiden kanssa ympäri metsää köysirataa, vähän turhan korkealla mun makuun.

En ottanut mitään järkeviä kuvia, mutta en tykkää kuvattomista postauksista joten näillä mennään:

Just ja just syksy. 

Osa käysiradasta

Ponin peppu

Laser tag,

Sataa, sataa ropisee

On ollut aika hiljaista. Töitä teen arkipäivät, Sapatit vietän Bilbaossa aamusta iltaan asti ja sunnuntait nukun. Paitsi yhtenä sunnnutaina tässä vähän aikaa sitten, kun iski yllättävä aktiivisuuspuuska ja päätin kiivetä vuorelle. Tonne pikkuiselle vuorelle, joka ei sitten kävellessä enää niin pikkuiselta tuntunutkaan. Sää on viimeisen viikon ajan ollut pelkkää sadetta ja tuulta eli ulos ei paljon ole  ollut menemistä.

Viime lauantaina ajoin kirkkoon Bilbaoon. No tietenkin eksyin vähän. Parkkipaikan löysin tällä kertaa Bilbaon standardeilla helposti etsittyäni vain 25 minuuttia. Edellisenä yönä sade oli alkanut Pohjoisnavalta tulleen myrskyn takia, eikä ole vielä tosiaan loppunut. Illalla yhdeksän aikoihin kun olin juuri tullut autolle ja lähdössä takaisin kotiin, tarkistin kännykkäni ja huomasin noin 5 viestiä Gracielalta, joissa hän sanoi, ettei minun kannata ajaa kotiin, koska se olisi liian vaarallista. Bussipysäkki oli kahden kilometrin päässä, ja minun olisi pitänyt kävellä sinne myrskyssä, lauantai-iltana, joten lähetin hänelle viestin, että ajan varovaisesti. Noh. Täytyy sanoa, että vaikka tuuli oli joissan kohdin melko voimakas, on sitä suomalaisena aika paljon pahempaakin koettu. Jos jokin huoletti niin se oli toiset autoilijat. Selvisin hengissä.

Ensi viikonloppuna on taas nuorten viikonloppu, en oikein tiedä missä. Jossain Santanderin lähellä ilmeisesti. Eli paljon sosiaalisuutta luvassa ensi viikonloppuna... hyh. Mutta jotain hyvääkin! Ilona tulee 10 päivän päästä! Jee! :)

Castro Urdiales

Kukkuu

Castro Urdiales, (tai ainakin osa siitä) vuoren päältä katsottuna

Vuorenhuippu

Castro Urdiales

Yökkäreitä ja modernia taidetta

Sapattina kirkon jälkeen menin lounaalle Castrossa asuvan romanialaisen perheen luokse. Ilmeisesti on jokin romanialainen tapa, että kun mennään kirkon jälkeen jonkun luokse kylään he antavat vieraalle mukavammat vaatteet, usein yöpuvun. Niin kävi nyt. He kysyivät haluanko jotain mukavampaa päälle, niin kuin pyjamat. Vastasin, että ei kiitos, näin on ihan hyvä ja mielessäni ajattelin, että mitä ihmettä. Noh, yrityksistäni huolimatta päädyin syömään lounasta 10 ihmisen kanssa jonkun muun pyjamissa.

Lounaan jälkeen menimme takaisin Bilbaoon, jossa oli nuorten ohjelmaa. Teemana oli: Kuinka hyvin tunnemme toisemme? Hmm... No tiedän noin viiden henkilön nimen. Oli kuitenkin ihan hauskaa. Opin vähän tuntemaan heitä ja muistan nyt ainakin tuplasti enemmän nimiäkin. Koska perhe, jonka kyydillä olin tullut halusi lähteä ajoissa päätettiin, että voin jäädä Lauran luokse yöksi.

Sunnuntaina mentiin Lauran ja Oanan kanssa Guggenheimiin. Oli museon 18v synttärit, joten sisäänpääsy oli ilmainen. Täytyy sanoa, että ei ollut niin tylsä kuin kuvittelin, mutta eipä siitä paljon kerrottavaakaan kyllä ole. Lahjapuoti oli hieno... Siellä myytiin suomalaistakin designia.

Koskin yhtä "tulppaania" kun luulin, että vartija ei näkisi. Luulin väärin. 

Iñigon kanssa kävelyllä

Painajainen joka on elämäni

Olin juuri astunut suihkuun ja kun katson ylös näen kahdeksanjalkaiset kummajaiset- elokuvasta tutun jättiläisen. Punainen ja järkyttävän kokoinen. Juu heippa! Menen pyyhe päällä alakertaan kysymään voinko käyttää vanhempien suihkua, ihan sama kuinka noloa minähän en sen kanssa ole suihkussa, eikä sen kokoista eläintä voi tappaa. No Graciela sitten sanoo hoitavansa asian. Odotan lasten kanssa alakerrassa (tosiaan pyyhe päällä) kun Graciela menee kärpäslätkän kanssa yläkertaan. Hetken päästä hän tulee takaisin, ottaa astian johon laittaa hämähäkki ja menee takaisin. Hämyri elää nyt (toivottavasti loppuelämänsä) puutarhassa. Ällöin hämähäkki minkä olen eläessäni nähnyt ilman lasia välissä. Eipä muuta tältä illalta.

Loredo

Viikko sitten perjantaina lähdettiin kirkon nuorten kanssa Santanderin vieressä sijaitsevaan Loredoon viikonlopuksi. Kun pääsimme paikanpäälle oli jo pimeää, mutta lehmänkakan haju oli melkoisen vahva.  

Rakennuksessa jossa yövymme on kaksi huonetta nukkumiseen: Yksi pojille ja yksi tytöille. Molemmissa yöpyy noin 20 ihmistä. Lisäksi keittiö ja aulatila jossa pidetään kokoukset. Sapatti-aamuna pidetään Raamatuntutkistelu, josta minun "kääntäjäkseni" vakiintunut tyttö käänsi asioita sieltä täältä. Ei ole edes verrattavissa Meksikon tulkkiini, Marleen, joka oli aivan loistava. Viikonlopun puhuja piti 5 lyhyttä saarnaa. Kaikki puheet oli nimetty Game of Thronesista, mikä on mielestäni ristiriitaista, vaikka tavoite saada nuorten huomio onnistuisikin.  

Sunnuntaina pelattiin paintballia. Olen pelannut kerran aikaisemmin pari vuotta sitten Toivonlinnan läheisessä metsässä. Tällä kertaa pelialue oli typerä. Aina tiesi missä ihmiset voivat olla ja silti sinne oli pakko mennä, kun ei ollut kun kaksi polkua mitä pitkin pystyi menemään. Oli kuitenkin ihan hauskaa. Minua ammuttiin päähän ja nyt mulla on iso kuhmu päässä. Paintballin jälkeen mentiin uimaan, mistä jotkut järkyttyivät, koska vesi on kuulemma liian kylmää. Pff...

Hauska viikonloppu. Hirmu sosiaalinen tosin. Kotiin palattuani minulle selviää, että isäntäperheeni on sairaana. Koko perhe on ollut viikonlopun vatsataudissa. Tiistai-keskiviikko yönä minä sairastun. Lisäksi minulle selviää, että lompakkoni on kadonnut. En tiedä onko se varastettu vai onko se vain hävinnyt. Elättelen vielä toivoa, että se ilmaantuisi. Koska siinä meni mun rahat, ajokortti, pankkikortit ja kaikki.

Viereinen Loredon ranta

Viikonloppu

Eilen pääsin kirkkoon Castro Urdialesissa asuvan perheen kyydillä. Tällä kertaa päätin mennä englanninkieliseen Raamatun tutkisteluun ihan vain vaihtelun vuoksi. Mutta tulevaisuudessa tulen kyllä käymään nuortenluokalla, että opin kielen. Kirkon jälkeen menin erään Lauran perheen luokse syömään. Ruoka oli hyvää ja sen syötyämme lojuimme sohvalla peittojen kanssa, kunnes piti lähteä viideltä alkavaan kokoukseen. Puhuja kertoi adventismin historiasta Espanjassa, sen verran ymmärsin. Nuoret lähtivät kokouksen jälkeen kävelylle ja näin ensimmäistä kertaa vähän Bilbaota.

Tänään käytiin merenrannassa kävelyllä, missä hullu hevonen yritti hyökätä meidän kimppuun.

Verikuu

No pitihän minunkin se kuu käydä katsomassa. Illalla väkerrettiin rikkinäiseen jalustaan kauhealla määrällä teippiä kiinni pikkuinen kolmijalka, johon kiinnitettiin kamera. Huvittavan näköinen, mutta melko pätevästi toimi. Heräsin kolmelta, kun koko kuu ei ollut vielä kokonaan maan varjossa ja menin nukkumaan neljän jälkeen, kun se oli ollut jo jonkun aikaa pilvien takana. Harmittaa pilvet, mutta aina välillä se kuu pilkahti sieltä pilvien takaa ihan pieneksi hetkeksi, jolloin sain pikaisesti kuvan otettua. Ja vaikken mitään huippukuvia saanutkaan, niin ainakin näin sen toisinkuin monet muut.

Kirkkoon

Aamusta asti jänskätti. Ihan kivalla tavalla. Herään. Laitan päälle nätin mekon. Onkohan turhan lyhyt, ei voi tietää kuinka konservatiivisia täällä ollaan. Valitsen toiset vaatteet ja lähden paahtoleivät kädessä autolle. Matka Bilbaon adventtikirkolle kestää yli puolituntia. Epäkäytännöllistä, mutta ei voi mitään. Kirkko löytyy melko helposti. Menen sisälle ja teeskentelen katsovani ilmoituksia kerätessäni rohkeutta kävellä sisään kirkkosaliin. Löydettyäni sen kävelen päättäväisesti ovelle, jossa minua tervehtii vanhempi mies hymyillen: ¡Feliz sabado! Häh? Ai joo täähän onkin kuultu jo muutamaan kertaan Meksikossa. ¡Feliz sabado! Mies katsoo minua vähän kummaksuen. Kirkkosalissa lauletaan, joten valittuani paikan jään seisomaan. Laulu on outo ja takana seisova nainen laulaa epävireessä. Ihan kuin kotona. Laulu loppuu ja edessä aletaan puhumaan. En ymmärrä mitään, joten luen Raamattuani.

Jonkin ajan kuluttua ihmiset alkavat nousemaan ylös ja tervehtimään toisiaan. Raamatuntutkistelu ilmeisesti alkaa. En tiedä missä nuortenluokka on ja vaikka tietäisinkin en ymmärtäisi siellä mitään. Jään istumaan paikalleni ja jatkan lukemista. Sivun ylle laskeutuu varjo, kun ikäiseni tyttö seisoo vieressäni. Selkeällä espanjan kielellä hän tervehtii minua ja kysyy heti puhunko espanjaa. Vastaan, että huonosti. "Haluatko, että puhun sinulle espanjaksi vai englanniksi?""Englanniksi kiitos."Hän kertoo minulle (Espanjan asteikolla) loistavalla englannilla, että nyt mennään nuorten luokalle. Nuorten luokalla on vähän alle 20 nuorta. Kaikki suurinpiirtein minun ikäisiäni. En ymmärrä mitään, mutta siellä sohvalla istuminen silti hymyilyttää.

Saarnan istun muiden nuorten kanssa. Kirkon loputtua, englantia puhunut tyttö, Laura, kutsuu minut johonkin "nuorten juttuun" kahden viikon päästä. Kestää kuulemma perjantaista maanantaihin. Myöhemmin kysyn isäntäperheeltäni sopiiko jos menen ja he sanovat, että sopii. Nuortenluokalla oli tyttö, joka tulee myös kirkkoon Castro Urdialesista asti ja voin kuulemma tulla tästä lähtien hänen kyydillään kirkkoon.

Keskiajan markkinat ja ystäväni kameli

Perjantaina mentiin keskiaikamarkkinoille Laredoon. Aikamoista pelleilyä verrattuna Turun ihaniin karkkiomenaisiin markkinoihin. Tuntuu kuin Espanjassa olisi tapana käyttää eläimiä viihdytykseen aikalailla kaikkialla. Markkinoillakin oli kameleita, aaseja ja lintuja. Enemmän surullista kuin viihdyttävää minun mielestäni. Noh, kun oltiin kahdestaan niin kerroin 1v Iñigolle, kuinka epäluonnolista tämä on. 

Vapauttaisin sinut jos pystyisin... Puolitonnia painavan eläimen piilottaminen ja kuljettaminen on vain hiukan hankalaa.

Castro Urdiales

New home, sweet home

Sunnuntai-iltana saavuttiin Castro Urdialesiin. Isäntäperheen talo on nätti. Toisen puolen ikkunoista näkee meren ja toiselta puolen lampaita ja lehmiä vuorenrinteessä. Ensimmäistä kertaa minulla on oma kylpyhuone ja vaikka huoneeni on melko autio vähäisestä tavaramäärästäni johtuen, on se silti mukava. Ainakin se on siisti. Pitää ehkä tehdä reissu Primarkiin ostamaan sisustustavaraa.

Viimepäivät perhe on pyrkinyt sopeuttamaan minua. Selittävät minulle aina missä mikäkin talossa sijaitsee ja perheen aikatauluista ym. Maanantaina kävimme Iñigon ja Grazielan kanssa Santanderissa sukulaisten luona. Ja sitten toisten sukulaisten luona ja vielä kavereiden kanssa kahvilla. Paljon espanjaa ja hyvin vähän englantia.

Eilinen ja tämä päivä menivät Castro Urdialesissa eri asioita hoitaessa. Kotona kasvissyöntini ei ole ollut mikään ongelma. Perheen isä on valmistanut viimepäivinä ateriat ja suurinosa on ollut kasvisruokaa. Olen siis pystynyt suurimmaksi osaksi syömään samaa ruokaa kuin hekin. Kaupungissa oli hiukan hankalampaa. Lähes kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa on vain yksi kasvisvaihtoehto, joka on tortilla de patata ("perunaomeletti") ja sekin sisältää kananmunaa. Onneksi se on hyvää, koska sitä tulee syötyä aika usein.

Castro Urdiales

Turkoosia vettä Castrossa :)

Alicante kuvina

Alicante ja Benidorm

Jätti-ananas!

Inigo katsomassa jalkapalloa

Alicante

Benidorm, eläkeläisten turistikohde Espanjassa

Benidorm

Garazi karusellissa :)

Inigo äitinsä kanssa

Benidorm

Benidorm

Benidorm

m