Viime viikonloppuna oli karnevaali. Koko viikonlopun ajan kadut olivat täynnä kaikenikäisiä naamiaisasuihin pukeutuneita ihmisiä. Stormtroopereita, jedejä ja avengersin hahmoja oli enemmän kuin pystyi laskemaan. Huvittavimpiin kuuluu varmaan neljä miestä, jotka olivat pukeutuneet lentoemänniksi, korkokenkineen ja hameineen ja kuljettivat mukanaan jopa lentokoneen tarjoilupöytää kulkiessaan ympäri Bilbaota. Jos olisin tiennyt, että ihmiset panostavat pukeutumiseen näin täysillä (siis niistä lentoemäntä-miehistä kolme oli jopa sheivannut säärensä!) niin olisin kyllä itsekin pukeutunut, mutta nyt jäi tällä kertaa. Garazi pukeutui perjantaina, kun menimme Castron keskustaan, sairaanhoitajaksi. Hän tuli kysymään minulta miksi hänen kannattaisi pukeutua: pinkkimekkoiseksi keijuksi, pinkkimekkoiseksi Minni-hiireksi vai sairaanhoitajaksi. Sanoin (valehtelin), että kaikki asut olivat hienoja ja, että hänen pitäisi valita se mistä hän itse pitää eniten. Hän teki mielestäni hyvän päätöksen pidättäytyessään pinkeistä räjähdyksistä.
Karnevaali perjantaina oli erikoinen kokemus. Lapsia juoksi joka paikassa ja lavalla esitettiin outoja esityksiä. Lähinnä vain söimme churroja, katselimme erikoisia asuja ja lopuksi vielä kävelimme jättiläisten johdatttamassa kulkueessa Castron katuja.
|
|
| Castro perjantaina kun siellä oli lapsiperheille ohjelmaa |
 |
| Pikku viiksivallu |
 |
| Jäätävän pelottava Kippari-Kalle sai Iñigonkin itkemään |
