Verikuu

No pitihän minunkin se kuu käydä katsomassa. Illalla väkerrettiin rikkinäiseen jalustaan kauhealla määrällä teippiä kiinni pikkuinen kolmijalka, johon kiinnitettiin kamera. Huvittavan näköinen, mutta melko pätevästi toimi. Heräsin kolmelta, kun koko kuu ei ollut vielä kokonaan maan varjossa ja menin nukkumaan neljän jälkeen, kun se oli ollut jo jonkun aikaa pilvien takana. Harmittaa pilvet, mutta aina välillä se kuu pilkahti sieltä pilvien takaa ihan pieneksi hetkeksi, jolloin sain pikaisesti kuvan otettua. Ja vaikken mitään huippukuvia saanutkaan, niin ainakin näin sen toisinkuin monet muut.

Kirkkoon

Aamusta asti jänskätti. Ihan kivalla tavalla. Herään. Laitan päälle nätin mekon. Onkohan turhan lyhyt, ei voi tietää kuinka konservatiivisia täällä ollaan. Valitsen toiset vaatteet ja lähden paahtoleivät kädessä autolle. Matka Bilbaon adventtikirkolle kestää yli puolituntia. Epäkäytännöllistä, mutta ei voi mitään. Kirkko löytyy melko helposti. Menen sisälle ja teeskentelen katsovani ilmoituksia kerätessäni rohkeutta kävellä sisään kirkkosaliin. Löydettyäni sen kävelen päättäväisesti ovelle, jossa minua tervehtii vanhempi mies hymyillen: ¡Feliz sabado! Häh? Ai joo täähän onkin kuultu jo muutamaan kertaan Meksikossa. ¡Feliz sabado! Mies katsoo minua vähän kummaksuen. Kirkkosalissa lauletaan, joten valittuani paikan jään seisomaan. Laulu on outo ja takana seisova nainen laulaa epävireessä. Ihan kuin kotona. Laulu loppuu ja edessä aletaan puhumaan. En ymmärrä mitään, joten luen Raamattuani.

Jonkin ajan kuluttua ihmiset alkavat nousemaan ylös ja tervehtimään toisiaan. Raamatuntutkistelu ilmeisesti alkaa. En tiedä missä nuortenluokka on ja vaikka tietäisinkin en ymmärtäisi siellä mitään. Jään istumaan paikalleni ja jatkan lukemista. Sivun ylle laskeutuu varjo, kun ikäiseni tyttö seisoo vieressäni. Selkeällä espanjan kielellä hän tervehtii minua ja kysyy heti puhunko espanjaa. Vastaan, että huonosti. "Haluatko, että puhun sinulle espanjaksi vai englanniksi?""Englanniksi kiitos."Hän kertoo minulle (Espanjan asteikolla) loistavalla englannilla, että nyt mennään nuorten luokalle. Nuorten luokalla on vähän alle 20 nuorta. Kaikki suurinpiirtein minun ikäisiäni. En ymmärrä mitään, mutta siellä sohvalla istuminen silti hymyilyttää.

Saarnan istun muiden nuorten kanssa. Kirkon loputtua, englantia puhunut tyttö, Laura, kutsuu minut johonkin "nuorten juttuun" kahden viikon päästä. Kestää kuulemma perjantaista maanantaihin. Myöhemmin kysyn isäntäperheeltäni sopiiko jos menen ja he sanovat, että sopii. Nuortenluokalla oli tyttö, joka tulee myös kirkkoon Castro Urdialesista asti ja voin kuulemma tulla tästä lähtien hänen kyydillään kirkkoon.

Keskiajan markkinat ja ystäväni kameli

Perjantaina mentiin keskiaikamarkkinoille Laredoon. Aikamoista pelleilyä verrattuna Turun ihaniin karkkiomenaisiin markkinoihin. Tuntuu kuin Espanjassa olisi tapana käyttää eläimiä viihdytykseen aikalailla kaikkialla. Markkinoillakin oli kameleita, aaseja ja lintuja. Enemmän surullista kuin viihdyttävää minun mielestäni. Noh, kun oltiin kahdestaan niin kerroin 1v Iñigolle, kuinka epäluonnolista tämä on. 

Vapauttaisin sinut jos pystyisin... Puolitonnia painavan eläimen piilottaminen ja kuljettaminen on vain hiukan hankalaa.

Castro Urdiales

New home, sweet home

Sunnuntai-iltana saavuttiin Castro Urdialesiin. Isäntäperheen talo on nätti. Toisen puolen ikkunoista näkee meren ja toiselta puolen lampaita ja lehmiä vuorenrinteessä. Ensimmäistä kertaa minulla on oma kylpyhuone ja vaikka huoneeni on melko autio vähäisestä tavaramäärästäni johtuen, on se silti mukava. Ainakin se on siisti. Pitää ehkä tehdä reissu Primarkiin ostamaan sisustustavaraa.

Viimepäivät perhe on pyrkinyt sopeuttamaan minua. Selittävät minulle aina missä mikäkin talossa sijaitsee ja perheen aikatauluista ym. Maanantaina kävimme Iñigon ja Grazielan kanssa Santanderissa sukulaisten luona. Ja sitten toisten sukulaisten luona ja vielä kavereiden kanssa kahvilla. Paljon espanjaa ja hyvin vähän englantia.

Eilinen ja tämä päivä menivät Castro Urdialesissa eri asioita hoitaessa. Kotona kasvissyöntini ei ole ollut mikään ongelma. Perheen isä on valmistanut viimepäivinä ateriat ja suurinosa on ollut kasvisruokaa. Olen siis pystynyt suurimmaksi osaksi syömään samaa ruokaa kuin hekin. Kaupungissa oli hiukan hankalampaa. Lähes kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa on vain yksi kasvisvaihtoehto, joka on tortilla de patata ("perunaomeletti") ja sekin sisältää kananmunaa. Onneksi se on hyvää, koska sitä tulee syötyä aika usein.

Castro Urdiales

Turkoosia vettä Castrossa :)

Alicante kuvina

Alicante ja Benidorm

Jätti-ananas!

Inigo katsomassa jalkapalloa

Alicante

Benidorm, eläkeläisten turistikohde Espanjassa

Benidorm

Garazi karusellissa :)

Inigo äitinsä kanssa

Benidorm

Benidorm

Benidorm

m

Ekat päivät au pairina.

Hola, Kerronpa vähän viime päivien tapahtumia. Launataina kävin Santa Barbaran linnassa. Kävelin ylös ja melkein kuolin kuumuuteen, kävelin linnassa, melkein kuolin taas ja kävelin alas ja menin uimaan. Luin rannalla pari tuntia vesimelonia syöden. Kävin syömässä kasvisravintolassa nimeltään Fast and Bio. Tilasin hummusta valkosipulileivän kanssa, koska se oli lähes ainoa asia johon minulla oli rahaa, plus oli hirmuhyvää.

Lauantai-iltana isäntäperheeni nouti minut hostellilta ja lähdimme Lidlin kautta leirintäalueelle, jonka yhdessä mökissä yövymme. Perheeseen kuuluu siis kaksi lasta. 3v tyttö ja 1v poika. Tyttö oli aluksi vähän ujo kun taas poika samantien alkoi virnuilemaan. Leirintäalueen mökissä on kaksi makuuhuonetta jossa toisessa nukun minä ja toisessa Äiti ja poika. Olohuoneessa nukkuu tyttö ja isä. Tytölle olisi ollut oma sänky minun huoneessani, mutta häntä ujostutti liikaa.

Tuliaisia perhe arvosti kovin. Olin tytön kanssa huoneessani, kun hän mietiskeli uskaltaisiko nukkua vielä tuntemattoman uuden au pairin kanssa samassa huoneessa. Otin Niiskuneiti-pehmon rinkastani ja laitan sen hänen viereensä. Hän katsoo sitä vähän ihmeissään hetken. Otan sen käteeni ja osoitan sitä. "Do you want it? ¿Quieres?" kysyn häneltä. Hän nyökkää. Laitan niiskuneidin hänen syliinsä ja hän juoksee ulos huoneesta äitinsä luona joka tunnistaa sen muumiksi heti. Otan rinkastani Muumipeikon ja annan sen pojalle. Hän nauraa ja halaa sitä ja hetken päästä unohtaa sen kokonaan. Mölkky oli seuraavana päivänä iso juttu. Kaikki kokeilivat, jopa 1v poika, joka tajusi, että ideana oli heitellä osia ja siitähän hän innostui. Parhaiten pelasi kuitenkin tyttö, joka sai välillä oikein hyviä pisteitä, kerran jopa 11, ja vain osa niistä oli puolen metrin päästä. Muistakin jutuista tykkäsivät paljon.

Sunnuntaina menimme rannalle. Teimme hiekkalinnoja jonkin aikaa ja söimme rannan viereisessä ravintolassa lounasta. Hetken mökissä lepäiltyämme menimme leirintäalueen uima-altaalle, jossa tyttökin lämpeni minulle ja meillä oli oikein hauskaa. Illalla kävimme vielä syömässä intialaisessa. Huh kun oli hyvää. Minun ateriani oli kyllä paras, myönsivät toisetkin. Luulen, että toistaiseksi olen tehnyt ihan hyvän vaikutuksen. Edellinen au pair kun ei ilmeisesti ollut ihan mistään täydellisestä päästä.

Tänään aika samat aktiviteetit kuin eilenkin, mutta vain eri järjestyksessä. Mentiin uima-altaalle, leikkipuistoon ja illemmalla vielä rannalle ja jäätelölle. Nyt erittäin väsyneenä nukkumaan.

Alicante

Viikko on ollut jokseenkin kiireinen. Tiistai-iltana ostin lentolipun Alicanteen, mutta en sunnuntaille, niin kuin oli tarkoitus, sillä lipun hinta oli noussut liikaa, vaan jo torstaille. Yksi kokonainen päivä aikaa. No sitten aloin kiireesti pakkaamaan ja ostamaan tuliaisia isäntäperheelleni. Olen menossa au pairiksi Cantabriaan eli Espanjan pohjoisosaan, mutta perhe on tulossa Alicanteen lomalle ja tapaan heidät täällä lauantaina.

Lento meni kivasti. Oli 50min ajoissa Alicantessa, jos ymmärsin oikein. Hostelli missä yövyn nämä kaksi yötä ennen kuin isäntäperheeni tulee on nimeltään HostelOlé. Kiva uusi hostelli, eikä maksa paljon. Hyvällä sijainnilla myös: ranta, kaupat ja Santa Barbaran linna ovat aivan lähellä. Torstai-iltana kävelin pari tuntia kaupungissa, kuvia ottaen.

Castillo de Santa Barbara rannalta katsottuna

La Playa de San Juan

La Playa de San Juan

Tänään, perjantaina söin hostellissa 3€ aamiaisen ja lähdin kävelemään Santa Barbaran linnaa kohti. Sinne pitäisi päästä hissillä, mutta menin ilmeisesti vähän ohi. Löysin kivitien joka näytti johtavan ylöspäin ja lähdin kävelemään sitä. No en tiedä kannattiko vai ei. Kun olen kävellyt sitä ehkä noin puolisen tuntia minulle selviää, että se on umpikuja. Ympärillä on niin jyrkkää kalliota, että sitä ei voi kiivetä ja vaikka voisikin, edessä näkyvää toista tietä, joka näkyy menevän ylös asti, reunustavat korkeat muurit. Tie haareni alempana, joten päätän kokeilla toista haaraa. Tämä tie pienenee pikku hiljaa pieneksi kiviseksi poluksi jyrkän kallion keskellä. Jatkan kävelyä ja huomaan pääseväni ylös menevän tien ali tunnelia pitkin. Tunnellin seinässä on reikä joka johtaa viistosti yli menevälle tielle. Kävelen ylös, mutta ei auta. Reikä tiessä on niin suuri, että sen yli pääseminen olisi vaikeaa, eikä ylhäällä ole mitään takuita, että pääsee sisälle. Päätän mennä alas päin, mutta ei onnistu. Tie loppuu jyrkkään pudotukseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää mennä takaisin polulle, joka menee tien ali. Kävelen sitä kymmenisen minuuttia, kun pääsen hyvin päällystetylle ja ylläpidetylle tielle, joka on selkeästi tehty turistien jalkoja varten. Kävelen sitä niin ylös kuin se menee ja kun se loppuu päätän lähteä toista tietä alaspäin. En jaksa. Menen myöhemmin ylös asti kun ei ole niin kuolettavan kuuma.

Kävin ensimmäistä kertaa uimassa ja voi että oli vesi lämmintä. Ranta oli täysi ja ylläripylläri siellä oli monet ilman yläosia. Että sillä lailla Alicante. En jaksanut istua rannalla melanoomaa saamassa, joten uituani lähdin takaisin hostelliin. Jos vaikka jostain saisi energiaa lähteä käymään siellä linnassa ihan hissillä.

Kuva on otettu aamulla, mutta kun päivä kunnolla alkoi niin tuo ranta oli aivan tupaten täynnä.

Karhunkierros

Pari viikkoa sitten mentiin tunnettu karhunkierros. Pituutta sillä on 82km. Reitti on superhieno siitä, että se on niin vaihtelevaa maastoa. Havumetsää, jokimaisemaa, soita, tuntureita... Aivan loistava paikka! Karhunkierros alkaa eri paikasta kuin mihin se päättyy. Me aloitimme pohjoisesta. Tahtimme oli mukavan rauhallinen. Kahtena ensimmäisenä päivänä kävelimme n. 30km ja meloimme noin 8. Kolmantena päivänä erkanimme karhunkierroksesta ja meloimme 17km ja kävelimme metsän halki takaisin kierrokselle n. 8km. Viimeiset kolme päivää kävelyä. Leiriydyimme muutamassa hienossa paikassa. Pari yötä vietimme autiotuvissa, joissa ainakin huonot makuupussit omaavat saivat hyvät unet, me muut emme niinkään. Matkaa meillä tuli yhteensä noin 95km. Loistava reissu kaikinpuolin.