Lähtö

Kovin vaikea uskoa, että on mennyt jo 10 kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tapasin isäntäperheeni. Aloitin pakkaamisen edellisenä päivänä ja viimeisenä iltanani pystyin vain olemaan ja nauttimaan viimehetkistä. Tilasimme kiinalaista ruokaa ja söimme sen ulkona. Koko päivä oli ollut kuolettavan kuuma. Yli 40 astetta ja auringon laskettuakin oli lämpötila yli 30. Söimme kotitekoiset mehujäätelöt jälkkäriksi ja istuimme tekonurmikolla. Kun tuli aika lasten mennä nukkumaan he riehuivat hetken minun huoneessani. Viimeistä kertaa. Garazille oli kerrottu, että lähden tänä yönä, mutta ei hän oikein ymmärtänyt. Olinhan menny Suomeen aiemminkin ja tullut aina takaisin. Graciela kulki ympäri taloa tarkastaen, ettei minulta jäänyt mitään ja kyseli tarvitsenko tätä tai haluanko ottaa tämän. Istuimme vielä hetken ulkona, vaikka oli jo myöhä ja herätys olisi minulla alle kolmen tunnin päässä.  Juttelimme Gracielan kanssa turhista asioista ja aina välillä jompikumpi päästi ulos huokauksen muistaessaan, että tämä olisi kohta ohi. Lopulta Gracielan oli pakko mennä nukkumaan, sillä hänellä olisi töitä seuraavana aamuna. Minäkin menin nukkumaan. Graciela heräsi hyvästelemään minut, kun lähdin neljältä aamulla ja lähdin ajamaan Gorkan serkun, Aidan kanssa lentokentälle.

Matka meni hyvin, vaikka olinkin äärimmäisen väsynyt. Lensin Göteborgiin, jossa ukki ja Sirpa olivat minua vastassa lentokentällä. Kävimme nopeasti tädin luona, jossa näin jo paljon kasvaneet serkut. Keskiviikko-iltapäivällä tapasin camporeelle menevät kiltalaiset Göteborgin satamassa ja lähdimme kohti Tanskaa.

Hän tykkäsi amerikkalaisista pannukakuista ja erityisesti suklaasiirapista

Oli kiva polskuttaa, kun ulkona oli lähemmäs 40 astetta lämmintä

Miniloma Etelä-Ranskassa

Graciela ja Gorka päättivät, että Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdetään viikonloppulomalle Etelä-Ranskaan. Vuokrattiin kiva pieni mökki leirintäalueelta ja Gracielan sisko perheineen liittyi myös seuraan. Viikonloppu alkoi loistavasti kun perjantaina selvisi, että olin päässyt yliopistoon ja hymyilyä en meinannut millään pystyä lopettamaan. 

Lauantaina sää oli melko huono, joten menimme katsomaan läheistä kaupunkin Saint Jean de Luzia. Seuraavana päivänä aurinko jo paistoi ja olimme koko aamupäivän rannalla. Aallot olivat tosin niin kovat, ettei uimaan voinut mennä. Salossa liehui punainen lippu ja vieressä vielä kyltti, jossa sanottiin, että uiminen ehdottomasti kielletty. Vedessä kun seisoi niin ei meinannut millään pysyä pystyssä (ja minä en pysynytkään vaan menin ihan mukkelismakkelis) ja valtavat aallot kun tulivat kohti niin kyllä oli hurjan näköistä. Lounaan jälkeen lapsilla oli vielä energiaa, joten menimme uima-altaalle. Minä löhösin lähes koko ajan auringonottotuolilla ja kävin kokeilemassa leirintäalueen saunaa, joka oli aika mielenkiintoinen. Muuten ihan suomalaisen saunan näköinen, mutta kiuas ei ollut esillä. 

Maanantaiaamuna Gracielan siskon perhe lähti aikaisin aamulla, mutta me jäimme vielä lounaaseen saakka leirintäalueen uima-altaalle. Minä menin kävelylle ja kävin hakemassa muutaman geokätkön. Rannalla oli päiväsaikaan aika paljon ihmisiä ja ranskalaisittain tietenkin aika paljon nakuilua, joten tuli nähtyä aika paljon enemmän kuin olisin halunnut. Syötiin lounaaksi pizzat ja sitten lähdettiin ajamaan takaisin kotia kohti.

Fiesta de San Juan

Kesä on nyt virallisesti Juhannuksen myötä alkanut Espanjassa. Sen voi huomata paitsi säästä myös (ns.) pyhiinvaeltajien kasvaneesta määrästä. Joka päivä tuosta talon ohi tallustaa useita rinkkaselkäisiä vaeltajia. Rannalla on lasten kanssa tultu vietettyä aikaa ja jäätelöä on syöty. Garazi viettäisi mielellään kaiket päivät rannalla, kun taas Iñigo ei rannalla meinaa viltiltä poistua. Merenrannalla aallot ovat aina melko korkeat ja ranta on tupaten täynnä ihmisiä, mikä on varmasti pikkuiselle pelottavaa.

Juhannusohjelmat loppuivat vasta viime perjantaina. Aamupäivisin mentiin Garazin kanssa Castroon, kun siellä oli pomppulinnoja ja muuta hauskaa lapsille ja iltaisin kun Graciela tuli töistä mentiin molempien lasten kanssa katsomaan esityksiä. 

Lapset tanssiva flamencoa

Grease

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit, mutta erityisesti oma äiti, mummu ja mummi! :)

Pikapäivitys: Torstaina tulen Suomeen, sillä ensi viikolla on yliopiston pääsykokeet. Vähän toivottomalta näyttää, sillä en usko, että olen opiskellut tarpeeksi, joten saa mielellään rukoilla mun opiskelumotivaation puolesta ja että kokeet menisi hyvin. Suomessa en ole kuin kymmenisen päivää ja sitten palaan takaisin Espanjaan kahdeksi kuukaudeksi.  Todennäköisesti en päivitä blogia ennen Suomeen tuloa, joten ei muuta kun nähdään pian! :)

Barcelona

Näköala Tibidabolta

Pääsiäisenä minulla oli muutama päivä vapaata niin päätin lähteä kolmeksi päiväksi Barcelonaan. Bussi lähti kuuden aikaan aamulla ja kesti noin 8h, mutta matka meni ihan kivasti nukkuessa ja leffoja katsellessa, sillä jokaisella matkustajalla oli oma näyttö ja muutama elokuva oli englanniksikin.

Barcelonassa ostin itselleni 10 matkan metrolipun, joka riitti just hyvin kolmeksi päiväksi. Perjantai iltapäivällä vähän jo katselin kaupunkia ja kävelin rannalla, mutta koska edellisenä yönä en ollut nukkunut, menin illalla aikaisin nukkumaan.

Välimerta

Naminami aamiainen

 Lauantaina kävelin paljon. Tein hostellilla suunnitelman ja lähdin käymään läpi tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Gaudin suunnitelemat Sagrada Familian kirkko, Casa de Batlló ja Casa de Mila. Olin alunperin ajatellut, että Sagrada Familia on yliarvostettu eikä edes kovin hieno, mutta täytyy sanoa, että paikan päällä oli todella vaikuttava näky. Keskeneräinen kirkko on niin yksityiskohtainen ja suuri, että kyllä se on mykistävä. En mennyt mihinkään Gaudin rakennuksista sisälle, sillä sisäänppääsymaksut olivat suuret, mutta kyllä ne olivat ulkoakin hienon näköisiä.

Casa de Mila

Sagrada Familia

Casa de Batlló

Näköala Montjüikin kukkulalta

Katalonian kansallistaidemuseo

Launtai-iltana näin upean taikasuihkulähteen, (La Font Mágica) joka valaistiin eri värein. Kaiuttimista kuuluii musiikki ja suihkulähde muutteli muotoaan. Paikka oli tupaten täynnä turisteja ja kyllä ihan syystä.

Sunnuntaina menin ensimmäisenä suklaamuseoon. Pääsylippu oli suklaata ja pääsiäisen kunniaksi antoivat suklaamunankin. Museossa kerrottiin suklaan historiasta ja selitettiin eri valmistustapoja.  Ympärillä oli niin paljon suklaata, että melkein kuolin, vaikkakin kaikki suklaa oli veistosmuodossa. Näitä on pakko vähän näyttää.

Asterix ja Obelix veistoksesta

Heh

Tämmönen levy ois mulle aika jees :)

Frozen

Picasso-museoon päätin olla menemättä. Se olisi ollut ilmainen sillon kun sielläpäin olin, mutta jono oli jäätävän pituinen, enkä ole koskaan oikeen Picassosta välittänyt. Suokaa anteeksi. Vieressä sattui olemaan jokin alkuperäiskulttuurien taidemuseo, joten menin sinne.

Katu jonka varressa Picasso-museo oli. Vasemmalla olevat ovat
kaikki jonossa ja jono jatkuu silmänkantamattomiin. Juu ei kiitos.

Huh aikamoinen

Päivän viimeiseksi aktiviteetiksi jäi Park Güell ja koska koko päivä oli taas tultu käveltyä aika paljon ei enää siinä vaiheessa puistokävely kauheasti huvittanut. Lähinnä istuskelin ja katselin ja oli mukavan rauhallista Sunnuntai-iltana kävin katsomassa elokuvan, sillä Barcelonassa on useita teattereita, jotka näyttävät elokuvia niiden alkuperäiskielillä, toisin kuin Bilbaossa. Hostellihuoneessani ei nukkunut viimeisenä yönä muita kuin minä, joten sain olla rauhassa.

Aamulla kysyin hotellin respasta miten pääsen eräälle mäelle, nimi oli kuulemma Tibidabo, jonka olin nähnyt Güellin puistosta. Hän neuvoi minua ja lähdin sinne bussilla. Ylhäällä oli pieni huvipuisto, kirkko ja hienot näköalat. Kävin etsimässä yhden geokätkön, jonka seurauksena eräs perhe varmasti ajatteli, että olen hullu. Istuin siellä metsässä puskien takana, kun he kävelivät päällystettyä polkua pitkin ohitseni ja huomasivat minut. Ilmeet oli kyllä mainiot. Otin esiin parhaan: en ole ottamassa huumeita tai pissaamassa lasten leikkipuiston vieressä- hymyni. Takaisin kotiin lähdin kolmelta iltapäivällä blablacar.com sivuston kautta löytyneellä kimppakyydillä. Autossa oli kolme muuta, joista vain kuljettaja puhui englantia, mutta olin muutenkin unessa tai kuulokkeet korvissa lähes koko matkan ajan.  

Näköala Tibidabolta

San Juan de Gaztelugatxe

Bermeo

Vietiin Iñigo tätinsä luokse päiväksi ja sitten lähdettiin etsimään San Juan de Gaztelugatxetta, mikä sijaitsee noin puolen tunnin päässä Bilbaosta. Mun kännykän gps ei vaan ymmärtänyt yhtään mistä me puhuttiin, joten laitettiin paikaksi kaupunki missä sen piti sijaita eli Bermeo. Sinne päästyämme ei kyllä näkynyt missään. No katsottiin vähän Bermeota ja viereistä kylää Mundakaa ja sitten lähdetiiin seuraamaan tienviittaa joka näytti osoittavan aivan korpeen.

Koko päivä oli ollut sadekuuroja, mutta onneksi sade loppui melko pian sen jälkeen kun vihdoin löysimme oikean paikan.  Lähdettiin kävelemään kohti rantaa, matkaa oli muistaakseni noin kilometri. Kun päästiin alas tuli vastaan poliisinauha, joka aika selvästi näytti ilmaisevan, että tänne ei ole asiaa. Lähetin Gracielalle viestin ja kysyin voiko sinne mennä vai ei. Aallot olivat voimakkaat ja aina välillä hipoivat kävelytietä. Tuuli oli todella kova, eivätkä sillan kaiteet näyttäneet kovin korkeilta ja pelättiin, että entä jos lentää yli. Graciela vastasi, että ei voi kehottaa meitä menemään, mutta että meidän tulisi itse arvioida tilanne. Lopulta päätimme, että kun näin pitkälle oltiin tultu niin mentäisiin saarella olevalle kirkolle. Oli aika hurjaa. Tuuli niin kovaa, että merivesi lensi aina välillä kasvoille ja välillä kuljettiin kumarassa ettei vaan tuuli heittäisi meitä veteen. (Ei ehkä ihan perusteltu pelko :D )

Tämän vieressä odoteltiin Gracielan
vastausta ja mietittiin mitä tehtäisiin.
Meni hetki ennen kuin tajuttiin,
että sehän on vessa!

Saarella löydettiin yksi geokätkö ja istuskeltiin hetki, kun oli mukavan rauhallista eikä ylhäällä kirkon suojassa tuullutkaan. Meille oli kerrottu, että kirkonkelloa jos soittaa kolme kertaa niin toive tulee toteen. Soitin tasan kerran ja sain melkein sydänkohtauksen. "Hei kaikki! Täällä ollaan ilman lupaa! Poliisit tulkaa vaan hakemaan!" Haha! Juu ei. Muita ihmisiä emme olleet nähneet sitten parkkipaikalta lähdettyämme, mutta ylhäältä näimme kun noin kahdenkymmenen hengen ryhmä käveli saarta kohti ja huomatessaan poliisinauhan pysähtyivät ja kääntyivät ympäri. Heh. Ei kyllä minun mielestä olisi sää voinut olla paljon parempi. Kumpikaan ei kuollut ja kaikki muut turistit tajusivat pysyä poissa niin sai olla rauhassa.

Myrskyäää

Santander

Maanantaina käytiin pikaisesti Castrossa, mikä olisi ollut huomattavasti mukavampaa jos ei olisi satanut kaatamalla. No, sadepäivä päätettiin sitten viettää loppuun ostoskeskusessa Bilbaon lähellä. Eli ei paljon kerrottavaa.

Tiistai-aamuna syötiin aamiaista ja lähdettiin saman tien Santanderiin. Sää oli kiva, mitä ei täällä talvella voi ottaa ihan itsestään selvyytenä. Kävelimme Peninsula de Magdalenan (Magdalenan niemen) ympäri ja lähdimme etsimään Sandran netistä löytämää vegaaniravintolaa. Ruoka oli hyvää ja vielä oli sääkin, joten lähdimme kävelemään toista niemeä pitkin. Jälleen paljon kävelyä, mutta oikein mukava päivä!

Palacio de Magdalena

Iñigolle kaiverrettu tuoli :)

Siellä ne menee edeltä