Lähtö

Kovin vaikea uskoa, että on mennyt jo 10 kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tapasin isäntäperheeni. Aloitin pakkaamisen edellisenä päivänä ja viimeisenä iltanani pystyin vain olemaan ja nauttimaan viimehetkistä. Tilasimme kiinalaista ruokaa ja söimme sen ulkona. Koko päivä oli ollut kuolettavan kuuma. Yli 40 astetta ja auringon laskettuakin oli lämpötila yli 30. Söimme kotitekoiset mehujäätelöt jälkkäriksi ja istuimme tekonurmikolla. Kun tuli aika lasten mennä nukkumaan he riehuivat hetken minun huoneessani. Viimeistä kertaa. Garazille oli kerrottu, että lähden tänä yönä, mutta ei hän oikein ymmärtänyt. Olinhan menny Suomeen aiemminkin ja tullut aina takaisin. Graciela kulki ympäri taloa tarkastaen, ettei minulta jäänyt mitään ja kyseli tarvitsenko tätä tai haluanko ottaa tämän. Istuimme vielä hetken ulkona, vaikka oli jo myöhä ja herätys olisi minulla alle kolmen tunnin päässä.  Juttelimme Gracielan kanssa turhista asioista ja aina välillä jompikumpi päästi ulos huokauksen muistaessaan, että tämä olisi kohta ohi. Lopulta Gracielan oli pakko mennä nukkumaan, sillä hänellä olisi töitä seuraavana aamuna. Minäkin menin nukkumaan. Graciela heräsi hyvästelemään minut, kun lähdin neljältä aamulla ja lähdin ajamaan Gorkan serkun, Aidan kanssa lentokentälle.

Matka meni hyvin, vaikka olinkin äärimmäisen väsynyt. Lensin Göteborgiin, jossa ukki ja Sirpa olivat minua vastassa lentokentällä. Kävimme nopeasti tädin luona, jossa näin jo paljon kasvaneet serkut. Keskiviikko-iltapäivällä tapasin camporeelle menevät kiltalaiset Göteborgin satamassa ja lähdimme kohti Tanskaa.

Hän tykkäsi amerikkalaisista pannukakuista ja erityisesti suklaasiirapista

Oli kiva polskuttaa, kun ulkona oli lähemmäs 40 astetta lämmintä