Kaikki jotka yöpyivät viikonlopun saivat aamiaisen, päivälliset sai jos maksoi vähän ylimääräistä ja jos maksoi vähän enemmän ylimääräistä niin sai lounaatkin. Laura ja Oana eivät olleet ottaneet päivällistä, mutta minä olin, joten menin ruokasaliin yksin. Katsoin ympärilleni miettien (hitusen hermostuneena) mihin voisin mennä istumaan. Kukaan ihmisistä kenen kanssa eniten keskustelen ei ollut päivällisellä. Bilbaon kirkon nuoret onneksi heiluttavat minulle ja osoittavat paikkaa heidän kanssaan. Ihan hyvä, että en koko ajan vain voi seurata Lauraa ja Oanaa niin tulee muihinkin kuin heidän kavereihinsa tutustuttua paremmin.
Puhuja oli ilmeisesti hyvä, monet sanoivat tykänneensä, ja koska hän käytti diashowta saarnansa taustalla pystyin aika hyvin seuraamaan mistä hän puhui. Kävin lauantaina myös pisimmän tähänastisen keskusteluni espanjaksi. Kesti varmaan jo viitisen minuuttia, vaikka sisältö olikin aika perus: kuka olet? Mistä olet? Mitä teet, miksi ja kuinka kauan? Jes. Kiva oli huomata, että olen jotain oikeasti oppinutkin. Varsin yllättävää. Jännä kyllä huomata miten joitain ihmisiä ymmärrän ilman suurempia ongelmia, kun toisten kanssa olen koko ajan, että: qué? ja lopulta joku joutuu kääntämään. Bilbaon pastorin puheesta en esimerkiksi saa mitään selvää ikinä.
Launtai-iltana ei pöydässäni ollut ketään Bilbaon kirkosta, mutta minut kutsuttiin tuohon pöytään niin sinne sitten menin. Yksi ympärillä istuvista puhui hyvää englantia (plus neljää muuta kieltä sujuvasti, mitäää) ja hän oli ollut au pairina itävallassa viime kesänä, joten puhumista riitti. Jossain vaiheessa sitten pöydän Barakaldolaiset, jotka olin jo edellisessä nuorten tapaamisessa tavannut, päättivät, että minun pitää oppia espanjaa ja alkoivat puhumaan minulle espanjaksi. Päivällisellä lähti sähköt joten kymmeneltä alkava iltaohjelma myöhästyi tunnilla ja vihdoin alettuaan ohjelma tuntui superväsyneenä kestävän ikuisuuden. Jouduin puhumaan edessä ja meinasin juosta ulos kiljuen. Pisti miettimään, että miten ihmeessä mä saarnasin Meksikossa melkein 20 saarnaa. Onneksi tällä kertaa puhuin suomeksi ja kukaan ei ymmärtänyt mitä höpöä mä puhuin.
Sunnuntaina aamiainen kuolettavan aikaisin 8.30 (juu tykkään nukkua) kuten lauantainakin. Sitten aamukokous, jonka jälkeen aktiviteetteja. Lasersotaa tai mitä lienee. Oli vähän hölmöä. Sen jälkeen kiipeiltiin vaijereiden kanssa ympäri metsää köysirataa, vähän turhan korkealla mun makuun.
En ottanut mitään järkeviä kuvia, mutta en tykkää kuvattomista postauksista joten näillä mennään:
 |
| Just ja just syksy. |
 |
| Osa käysiradasta |
 |
| Ponin peppu |
 |
| Laser tag, |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti