Sapatti aamuna 8.30 minua tultiin noutamaan kirkkoon. Istuttuani kirkossa jo 2 tuntia minulle selviää, etten saarnaakaan Jumalanpalveluksessa niin kuin oli suunnitelmissa, mikä oli suoraansanottuna pienoinen helpotus. Kirkko kesti 4 tuntia. Se oli erilainen seurakunnan naisten järjestämä kirkko ja se keskittyi puhumaan naisten roolista kirkossa tai jotain sinnepäin. Feminismistä tosin oli erillinen puhe, joka keskittyi kertomaan kuinka feministit ovat Jumalan vastaisia. Se aiheutti minussa vähän ärsytystä, vaikka ymmärrän, että Meksikossa ovat asiat hyvin erilailla kuin Suomessa.
Söimme kirkolla ja lähdimme tulkkini ja muutamien muiden kanssa erään seurakuntalaisen kotiin. Keskustelimme jonkun aikaa ja he olivat hyvin uteliaita kuulemaan Suomesta. He jopa vitsailivat passittavansa 17-vuotiaan poikansa Suomeen ja minä toimisin kuulemma hänen vartijanaan, jotta karhut eivät söisi häntä.
Päivällä juttelin hotellin aulassa muiden saarnajien (Hih olen saarnaaja :D ) kanssa. Illalla saarnasin uudestaan ja tällä kertaa huomattavasti paremmin, kuin edellisenä iltana. Saarna oli parempi, mutta osasin myös esittää sen huomattavasti paremmin. Saarnan sanoma oli yksinkertainen: Meidän pitää kutsua ihmisiä kirkkoon ja kun kaikki ovat kuulleet Jeesuksesta hän tulee takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti