Tänään iski kyllä sellainen ahdistus, kun tajusi, että nyt sitä lähdetään. Niin mieletömiä ihmisiä tavannut, että en minä halua lähteä. Haluan jäädä tänne asumaan, mutta enhän minä nyt niin voi tehdä. Tai ehkä voinkin. Saa nähdä. :P
Aamulla oli viimeinen saarna. Aiheena: taivas. Kiva saarna ja ihmiset tuntuivat pitävän, vaikka hyttyset yrittivät syödä naamani puhuesani. Illalla minulla ei ollut enää saarnaa valmistettavana, mutta minua "haastateltiin" kirkon edessä. Kysymykset liittyivät Suomeen, perheeseeni ja minuun. Hitusen kiusallista. Olin myös lupautunut laulamaan ja lauloin laulun "Wonderful merciful saviour", yhden seurakuntalaisen kanssa. Istuin kirkon pihalla jonkun aikaa, kun sisällä oli niin kuuma ja lapset tulivat siihen kanssani istumaan. "Don't go" (Älä mene) he sanoivat uudelleen ja uudelleen, kuten tulkkini oli heille opettanut.
Kokouksen jälkeen lähdimme pelaamaan jalkapalloa läheiseen puistoon. Pelasimme parisen tuntia ja olimme puistossa vielä tunnin sen jälkeen. Keskiyön aikoihin lähdimme syömään seurakuntalaisen kotiin, joka asui korttelin päässä. Söimme quesadilloja, kunnes minun piti lähteä takaisin hotellilleni pakkaamaan. Masentavaa. Kolme tuntia myöhemmin (koska osa ryhmäläisistä oli tunnin myöhässä) lähdimme lentokentälle. Lentolippujeni kanssa oli jälleen ongelmia. Noin 20 minuuttia odottelin, kun lentokenttävirkailija teki ihmeitään ja lopulta ojensi minulle lentoliput. Masentavaaaaaa. Ei olisi haitannut, vaikka ei olisi onnistunut ja olisin 'joutunut' jäämään Meksikoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti