D.C

San Antoniossa otan taksin megabussin lähtöpaikalle. Paikalla on varmaankin noin 60 ihmistä. Lähes kaikki adventisteja. Näiden 60 ihmisen suhtautumiset ovat hyvin erilaisia, kun bussi ei saavukkaan silloin kun sen pitäisi. Tai edes tuntia myöhemmin. Osa ottaa ihan lunkisti ja sitten on niitä, jotka ovat soittaneet jo neljään eri asiakaspalveluun ja aloittaneet nimilistan keräämisen megabussille lähetettävään valitukseen. No lopulta bussi tulee. Kaksi tuntia myöhässä.

Yllätyn kun bussi meneekin Dallasin keskustaan eikä Fort Worthiin kuten lipussani lukee. Bussikuski sanoo, että ei mene Fort Worthiin vaan johonkin toiseen paikkaan Dallasin ulkopuolella. Kysyn kummalla pysäkillä minun pitäisi jäädä jos olen menossa Fort Worthin lentokentälle. Päätepysäkille hän vastaa. No päätepysäkki on jossain keskellä ei mitään. Tapaan siellä samassa bussissa olleen Barbaran, joka oli myös menossa lentokentälle. Paikalla on taksi ja kuski sanoo antavansa meille hyvän diilin. 50 dollaria. No ei kyllä. Pyörimme Barbaran kanssa vähän aikaa. Kyselemme miten täältä pääsee pois. Ihmiset vahvistavat: taksi on ainoa vaihtoehto ja 50 dollari kuulostaa oikealta. Olen syönyt koko päivän aikana vain kaksi mehujäätä ja kerron tämän Barbaralle. Menemme läheiseen taco belliin. Siellä Barbara jatkaa kyselemistä sillä välin kun syön. Mies viereisessä pöydässä sanoo, että sovelluksella nimeltä uber, voisimme saada paremman hinnan. Tyttö bussissa oli sanonut samaa, joten lataan sovelluksen kännykkääni ja teen tunnukset. Olen käyttänyt sovelusta 20 sekuntia, kun olen puolivahingossa tilannut meille taksin, jonka sovellus kertoo saapuvan neljän minuutin päästä. No syön loput burritostani ja taksin saapuessa huomaamme, että se on aivan tavallisen henkilöauton näköinen. Kysymme kuskilta paljonko hän luulee matkan tulevan maksamaan. Hän sanoo hinnan olevan dollari per maili, eikä matka niin kauhean pitkä ole. Rahat lähtisivät suoraan tililtäni ja Barbara antaisi minulle puolet käteisenä. Saavumme lentokenttähotellilleni ja hinnaksi paljastuu vajaa 20 dollaria. Nauran helpotuksesta. Barbara antaa minulle yhteystietonsa ja puolet matkan hinnasta ja erkanemme. Taksikuski oli sanonut, että hotelli jossa yövyn ei ole hyvä, mutta en ole nirso. Se näyttää sellaiselta hotellilta mihin oudot komediat tai trillerit sijoittuvat. Se on täynnä outoja ihmisiä ja lattiamatto on mitä rumin. Ei se minua kuitenkaan haittaa kunhan on sänky niin kaikki on hyvin. 

Kiva, että capitol buillding oli mua varten rumistettu.

Monien mutkien kautta pääsen Washington D.Chen. Lentokenttä on ihan keskustan vieressä. Lähden menemään metrolla hostellini läheiselle pysäkille, tosin ensimmäisellä yrityksellä väärään suuntaan. Kävelin vajaan kilometrin laukkujeni kanssa, kunnes löysin hostellini. Hi Washington D.C. Niin kiva hostelli, että melkein harmittaa, että vietin siellä vain yöt. Hostelli oli hyvin yhteisöllinen ja yhteiset tilat olivat todella mukavat. Nukkumistilat olivat aika tavalliset. Olisikohan yhdessä huoneessa ollut

6 kerrossänkyä.

Lähden illalla vielä kiertelemään keskustaa. Löydän valkoisen talon. Eipä siinä paljon nähtävää ollut. Mielenkiintoisinta oli ehkä sen edustalla olevat mielenosoittajat. Pari tuntia kävelen ympäriinsä, käyn parissa kaupassa. Kirjakauppa Barnes and noble sai minut rakastumaan itseensä jälleen kerran. Tiistain kiersin Smithsonianin museoita. En oikeestaan tehnyt juuri mitään muuta. Kävelin paaaaljoon. 

Keskiviikkona kymmeneltä lähdin bussilla kohti Bostonia. Ennen bussin lähtöä söin hyvin nopean aamiaisen täkäläisen perhetutun Julianan kanssa. Bussimatka kesti noin 11h. Nukuin lähes koko matkan. Ystäväni Ryan ja hänen isänsä odottivat minua Bostonissa asemalla. Matka Bostonista heidän kotiinsa kesti vielä semmoiset 3 tuntia tietyön takia. Perille tultuamme lössähdin samantien sängylle.

Amerikan historian museo, Count von Count